Mitä vanhemmaksi tulee, sitä paremmin tuntee itsensä?
No ainakin huomaa miten nuorena suhtautui asioihin aika suoraviivaisesti, jopa yksinkertaisesti. Usein näki vain omat mielipiteet ja tunsi olevansa aina oikeassa. Läheisiään oli mukava neuvoa. Hyvähän se on, että sanoo rohkeasti asiansa, mutta entä se kuuntelemisen taito?
Vaikuttaako itsensä tunteminen itsetuntoon?
Kirja Nykyajan jumalatar, tunne itsesi, ymmärrä muita (Tom Lundberg) auttoi minua näkemään hyvät puoleni ja myös sen heikon kohdan itsestäni. Opin enemmän arvostamaan itseäni. Yritän myös kohentaa heikkoa puoltani. Tosin se ei ole kovin mieluisaa. Epämukavuusaluettahan mielummin karttaa, kuin tarttuu asiaan vapaaehtoisesti. Itseään on aika vaikea muuttaa. Ei ehkä voikkaan, mutta kehittyä ihmisenä pikkasen kuitenkin. Kyllä se itsetuntokin siitä silloin kohenee.
Elämän perusasioista olen unohtanut listasta itseni. Minä, pitäisikö se olla ensimmäisenä vai viimeisenä? Oikeastaan nuo kaikki perusasiat = Minä. Ei se sieltä puuttunutkaan :)
Tahdon uskoa itseeni ja kehittyä hyväksi persoonaksi.
Englannintaitoni on sen verran heikko, että videot valitsen lähinnä hyvän musiikin takia. Laulun sanoma voi riidellä oman tekstini kanssa.
