Tilastollisesti syksy ei varmaankaan ole suosituimpia vuodenaikoja tällä pallonpuoliskolla. Minun ehdoton suosikki se kuitenkin on. Olen monesti miettinyt mistä se johtuu? Hämäryydestä, kodin lämmöstä, tuulesta kasvoilla vai luonnon karuudesta. Vai onko kysymys luonteesta? Syksyn melankolisuudesta ja sateen rauhoittavasta ropinasta. En kuitenkaan tunne syksyllä masentuneisuutta, pikemminkin päinvastoin. Energiatasoni nousee huimasti ja innostun taas monenmoisista asioista.
Asuntokuumekin on taas noussut kovaa vauhtia. Olisi niin ihanaa lämmitellä takkaa, tuijottaa tulta ja pohtia elämän tarkoitusta. Miksi me täällä elämme?
Aiasta viidenteen. Tuosta tulikin mieleeni sanonta – emme elä syödäksemme, vaan syömme elääksemme–
Joo tiedän, ei liity asiaan mitenkään.
Ei kai tämä videokaan. Andrea Bocellin tarkoitus maan päällä on kuitenkin selvä. No joo, Célinenkin.
