Olin pitkäaikaistyötön. Kolme ammattitutkintoa takataskussa ja monenmoisia kursseja käynyt. Töihin halusin, mutta entiset ammatit eivät enään työllistäneet. Ikää lähemmäksi 50-v. Aijai, kyllä rupesi ahdistamaan. Puhuttiin eläkeiän nostamisesta. Mistä saisin sitä työtä jota voisin tehdä vaikka lopun elämääni?
Mikä avuksi? Taas uuden ammatin miettiminen ja kouluttautuminen. Aika vaativaa on nykyaika. Jos verrataan vaikka äitini ikäisiin ihmisiin tai vaikka nuorempiinkin ikäluokkiin, olen moniosaaja. Uusi ammatti tuli harjoiteltua ja tutkintokin suoritettua. Ja sen myötä sain vakituisen työpaikankin. Aika sitkeä olen sen jo myönnän. Myös itsetunto on näiden koittelemusten jälkeen noussut huimasti. Kaikille jotka taistelevat työttömyyden kanssa toivotan pitkää pinnaa ja periksiantamattomuutta. Vaikeat ajat kasvattavat henkisesti paljon ja jälkeenpäin ymmärtää niidenkin merkityksen. Kuikapa noita vaikeuksia kuitenkaan kaipaa?
Työyhteisöön kuuluminen antaa ihmiselle paljon. On kuin iso perhe ympärillä. Kotoisa, innostava ja kannustava. Aivan toista kuin edellinen työpaikkani. Tämän takia töihin on mukava mennä ja mielellään antaa parhaan työpanoksen minkä taitaa. Olen saanut sen mitä olen tavoitellut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti